Heli Kauhanen on pitkän linjan korumuotoilija. Korutaiteen läänintaiteilijana hän keskittyy jakamaan ilosanomaa.
”Haluan taiteilijaksi!”, ilmoitti tytär vanhemmilleen. ”Vanhempien kauhuksi”, täydentää Heli Kauhanen, korutaiteen läänintaiteilija nyt, kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin. Reitti läänintaiteilijuuteen on kulkenut mielenkiintoisia polkuja. Kaikista työelämän kokemuksista on nykyisessä työssä vain pelkkää hyötyä.
”Löysin aikanaan korualan kummitätini avustuksella. Piti miettiä miten ansaintalogiikka ja kuvataide yhdistyy, ettei kuvataiteesta tai taiteilijuudesta tulisi vain harrastus. Silloin aloitettiin parhaillaan kultasepän alan kouluastekokeilua ja huomasin, että tämähän on varsin mielenkiintoinen ala. Kahden vuoden opiskelun jälkeen totesin, että en ole perinteinen kultaseppä vaan muotoilija ja jatkoin opiskelua Lahden muotoiluinstituutissa, josta valmistuin koru- ja esinemuotoilijaksi vuonna 1998.”
MONESSA MUKANA
Lahdessa opiskelijakollegoiden kanssa perustettu X8 kultasepänalan osuuskunta oli Kauhaselle kiinnostava yhteisöllinen kokemus ja osuuskunnan jäsenet, viisi kulta- ja hopeaseppää; Soili-Riikka Andersson, Eero Hintsanen, Juha Loikala, Marjut Viitanen ja Heli Kauhanen hitsautuivat hyvin yhteen. X8 -yhteisö lopetti toimintansa vuonna 2007, mutta kaikki jäsenet toimivat edelleen korumuotoilun alalla. Myöhemmin Heli Kauhanen jatkoi vielä opiskelua Taideteollisessa korkeakoulussa (nyk. Aalto-yliopisto) ja valmistui sieltä taiteen maisteriksi vuonna 2008. Hänellä on muotoilijan ja myös pedagogin pätevyydet. Kauhanen on toiminut sivutoimisesti korumuotoilun opettajana 10 vuotta ja oma yrityskin täyttää tänä vuonna jo 20 vuotta.
LÄÄNINTAITEILIJAKSI
Läänintaiteilijan tehtävä on tehdä alaa näkyväksi ja tukea alan alueellista, valtakunnallista ja kansainvälistä toimintaa. Käytännössä se tarkoittaa, että läänintaiteilija edistää omilla toimillaan tietoisuutta korutaiteen ja -muotoilun alasta valtion ylemmille hallintoportaille ja pyrkii edistämään alan toimintaedellytyksiä niin yrittäjien, teollisuuden kuin taiteilijoidenkin näkökulmasta. Kauhasen mukaan tiedon jakaminen ja erilaisten tahojen yhteen saattaminen on juurikin sitä tärkeintä työtä, sillä luovien alojen, esimerkiksi korumuotoilijan, työn sisältö ja toimintakulttuuri on monille päättäjille ja virkamiehille täysi mysteeri.
”Kaikki taiteilijat eivät varmaan ole valmiita hyppäämään pois omasta taiteellisesta työstään tekemään töitä koko kentän hyväksi, ja se on ymmärrettävää. Tiettyä taiteilijan itsekkyyttä voi olla myös vaikea kuoria pois. Itselleni ajoitus oli kuitenkin juuri sopiva.”
VIESTIN VIEJÄ
Aiemmin läänintaiteilijan työssä toteutettiin konkreettisempia hankkeita ja projekteja, kuten näyttelyitä. Nyt toimenkuva on siirtynyt rakenteellisemmaksi vaikutustyöksi. Uudistus tapahtui jo vuonna 2013, kun Taike siirtyi Opetus- ja kulttuuriministeriön alaiseksi valtion virastoksi. Abstraktius aiheuttaa pieniä vaikeuksia kertoa saavutetuista konkreettisista asioista tai läpi menneistä hankkeista. Niitä kuitenkin on ja onnistumisen tunteita Kauhanen on läänintaiteilijan työssään saanut.
”Ollaan jaettu onnistuneesti tietoa korutaiteen alasta, sen toiminnasta ja koulutuksesta maan korkeimmalle tasolle, ollaan viety eteenpäin sanomaa siitä, mitä tämä toiminta on ja miten sitä voitaisiin kehittää. Ollaan puhallettu yhteiseen hiileen ja löydetty avaimia ongelmiin, joita alalla on. Tällä hetkellä konkreettisin asia, jota pyrin edistämään, yhteistyössä muiden kanssa, on korumuseo-hanke. Työnimellä ’Kello- ja Korumuseo’ kulkevan hankkeen tavoite on vuodessa 2022. Silloin Näyttelykeskus Weegeellä, Espoossa pitäisi avautua museo, joka voi toimia kulttuurihistorian kokoajana, edistäjänä ja aktiivisena toimijana, ei vain tilana, jossa on esineitä vitriineissä.”
NYT JA TULEVAISUUDESSA
Kun puhumme koulutuksesta, Kauhanen huokaisee syvään.
”Edellisellä, Juha Sipilän hallituksella on ollut iso vaikutus korumuotoilun ja kultaseppien koulutuksen alasajoon, mutta muutoksia oli käynnistetty jo aikaisemmin. Opettajat ovat olleet todella kovilla.”
Heli Kauhasen mielestä hallitustasolla pitäisikin miettiä kestäviä, pidemmän tähtäimen ratkaisuja. Olisi syytä pohtia kokonaisuutta; mitä tapahtuu 20:n tai 30:n vuoden kuluttua? Kun korumuotoilun kapean sektorin tieto ja kultasepän alan erityisosaaminen katoaa, meillä on
yhtäkkiä vain tuontikoruja. Pahimmassa tapauksessa tulevaisuuden korumuotoiluhistoriaa ei ole.
UUSIA AVAUKSIA
Onneksi korualalla Suomessa tapahtuu juuri nyt paljon: Lappeenrantaan perustettiin reilu vuosi sitten Taidekeskus Itä, jota ylläpitää Etelä-Karjalan Taiteilijaseura yhdessä Korutaideyhdistyksen kanssa, ja jonka näyttelyohjelmassa korutaiteella on erityinen sija. Helsingissä toimii viime
syksynä avattu korutaidegalleria Gao Shan ja korutaidelainaamo Liike mm. korutaidetta vaihtuvissa näyttelyissä esittelevän Lokalin lisäksi. Korutaideyhdistyksen teosmyynti Kaapelitehtaalla on ollut hieno avaus. Valtion taideteostoimikunta on ostanut sieltä korutaideteoksia.
”Tämä on ollut ilahduttavaa! Lisäksi toukokuussa Kellomuseossa, Näyttelykeskus Weegeellä avautui Koru & Taito 80v., joka on Lamkin ja Salpauksen juhlanäyttely. Kaikki tämä Kello- ja Korumuseo -hankkeen lisäksi. Paljon on meneillään juuri tässä hetkessä, se on kiinnostavaa ja
virkistävää niin alan ammattilaisille, mutta tietysti myös kuluttajille.”
Vinkki korutaiteen ystäville: Koru & Taito 80v. -näyttely on avoinna
3.5.2019-5.1.2020 Suomen Kellomuseossa, Näyttelykeskus WeeGeellä, osoitteessa Ahertajantie 5, Espoo.
Juttu julkaistu toukokuun 2019 Kello & Kulta -lehdessä.
Teksti ja kuva: Julia Weckman