Tarkkuutta ja hienomotoriikkaa – Kelloseppäopiskelijan intohimo

Perinteikäs, maailmalla arvostettu kelloseppien opinahjo Kelloseppäkoulu sijaitsee Espoon Leppävaarassa. Sen seinien sisältä valmistuu vuosittain 14 kelloseppää ja 14 mikromekaanikkoa. Koulun opiskelijoita on työllistynyt ansiokkaasti maailmalle ja koulun opiskelijoita otetaan mielellään harjoittelijoiksi ulkomaille.

OPPIMISEN ALKUUN

Hienomotoriikkaa ja tarkkuutta harjoitetaan 3 vuoden opintojen ajan. ”Kärsivällisyys on kellosepän tärkein ominaisuus. Ilman sitä ei voi tässä ammatissa alkumetreillä opinnoissakaan pärjätä” vakuuttaa 1. vuoden kelloseppäopiskelija Annika Leppälä. Hänet ohjasi kellosepän opintoihin kiinnostus tarkkuuteen ja mekaniikkaan. Itse kiinnostus kelloihin esineenä on herännyt opintojen edetessä.
”Keskittyminen tuntikausia johonkin pieneen yksityiskohtaan kellokoneistossa saadakseni sen lopulta toimimaan on koukuttavaa”, hän jatkaa. Kelloseppien maailmassa puhutaankin sitten todella pienistä yksityiskohdista sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä pienimpien kellon
koneiston osien mittatarkkuudet ovat sadasosamillien luokkaa. Kelloseppäkouluun hakeudutaan hyvin erilaisista taustoista ja ikäluokista. Yhdistävänä tekijänä on tietysti kiinnostus kelloihin tai alaan yleensä. Koulupäivät koostuvat teoriatunneista, joilla käydään läpi työpöydällä tehtävien töiden vaiheita. Ensimmäisenä vuotena opiskelijat valmistavat
itse osan työkaluistaan ja niiden huoltaminen kuuluu perustaitoihin. Koulupäivät kestävät 8-16 ja sen jälkeen on mahdollista jäädä iltatunneille tekemään omia töitä.

HETI ASIAAN

Korjaustöiksi annetaan heti oikeita asiakastöitä, mikä on lähes poikkeus alan kouluissa kansainvälisessä vertailussa. Ensimmäisen vuoden opiskelijat saavat huollettavakseen ja korjattavakseen seinäkelloja. Seuraavana vuotena vuorossa ovat taskukellot. Kelloseppäkoulun opetus
on laadukasta kansainvälisestikin mitattuna, heti alusta alkaen opiskelijoille avataan myös kellosepän työskentelyn etiikkaa ja toimintatapoja. Pelkkä tekniikan tuntemus ei riitä.
”Mielestäni täällä on tarpeeksi opetusta ja aikaa tehdä ja toistaa, kunnes harjoitus tekee mestarin”, Leppälä sanoo. Hänen aikaisemmat opintonsa musiikin maisteriksi sivuaineena pedagogiikka, mahdollistavat sen, että hän osaa arvioida opiskelupaikkaansa myös opetuksellisesta näkökulmasta. ”Opetusmetodit ovat täällä sen verran selkeitä ja opettajilla on riittävä vuosien kokemus, eli jos opiskelijalla itsellään riittää motivaatiota ja kiinnostusta, nämä asiat oppii kyllä.”

2. vuoden kelloseppäopiskelija Annika Leppälä ja Kelloseppäkoulun opettaja Mika Saikku tarkastelemassa messinkipannulla lämmitettyä koneiston osaa.

AJAN HERMOLLA

Laadukkaita naisten kelloja on markkinoilla tarjolla selvästi vähemmän kuin miehille suunnattuja. ”Olisihan se hienoa suunnitella ja valmistaa omia kelloja”, myös kultasepänalan artesaaniksi itsensä kouluttanut Leppälä avautuu. Naisten lisääntynyt kiinnostus kelloista asustuksen
osana on kasvussa. ”Miksi perinteinen korukellokulttuuri olisi nähtävä vanhanaikaisena?” Leppälä peräänkuuluttaa.
Kellon muoto ja käyttö on muuttunut vuosisatojen saatossa, joten on selvää, että myös kelloseppien on pysyttävä ajan hermolla. Kellon valmistuksesta kiinnostunut ja luovuutensa harjoittamista kaipaava voi hakeutua harjoitteluun yritykseen, jossa kelloja suunnitellaan ja valmistetaan. Kellosepän tutkinnon jälkeen alalle hakeudutaan mm. erilaisiin huolto-, korjaus- ja myyntitehtäviin.

Teksti ja kuvat: Elina Halla