Mitä nämä termit tarkoittavat yleisesti ja mitä ne tarkoittavat kultasepänalalla? Otetaan pieni pintaraapaisu aiheeseen.
Se sisältää 17 tavoitetta, jotka maiden tulisi yhdessä saavuttaa vuoteen 2030 mennessä.
Ympäristöministeriö määrittelee kestävän kehityksen seuraavasti:
”Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Tämä tarkoittaa myös, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa.” (https://ym.fi/mita-on-kestava-kehitys)
KIERTOTALOUS
Euroopan parlamentin mukaan kiertotaloudella tarkoitetaan sellaista tuotanto- ja kulutusmallia, jossa olemassa materiaalit ja tuotteet hyödynnetään mahdollisimman pitkälle lainaamalla, vuokraamalla, uudelleen käyttämällä, korjaamalla, kunnostamalla ja kierrättämällä. Näin tuotteiden elinkaari pitenee. (https://www.europarl.europa.eu/topics/fi/article/20151201STO05603/mita-kiertotalous-on-ja-miksi-silla-on-merkitysta). Kiertotaloudessa jätteen määrä pyritään vähentämään minimiin ja kun tuote tulee elinkaarensa päähän, pyritään tuotteen materiaalit hyödyntämään aina kun mahdollista uudestaan. Vastakohtana kiertotaloudelle on perinteinen lineaarinen talouden malli, jossa tuote valmistetaan, kulutetaan ja heitetään sen jälkeen pois. Lineaarisen mallin edellytyksenä on suuri määrä raaka-aineita ja energiaa, jotka ovat helposti saatavilla ja edullisia. Tuotteiden vanheneminen saattaa myös olla suunniteltua, jolloin käyttöikää rajoitetaan tarkoituksella, jotta kuluttajat joutuisivat ostamaan tilalle uuden tuotteen.
KULTASEPÄN VASTUULLINEN TOIMINTA
Jalometallit kiertävät hyvin uudelleen käyttöön ja kuluttajienkin on helppo itsenäisesti saada jalometallikorunsa kierrätettyä. Materiaalin
talteenotto on alamme kulmakiviä ja jalometallikoruja puhdistetaan, huolletaan, korjataan, muokataan, otetaan uudelleen käyttöön ja sulatetaan materiaali uudelleen käytettäväksi. Kultasepät osaavat käyttää mm. materiaalipaksuuksia, jotka takaavat kestävän ja pitkäaikaiseen käyttöön sopivan korun, joka voi periytyä sukupolvelta toiselle. Voisi ehkä sanoa, että kultasepänala on kiertotalouden malliesimerkki. Mutta vastuullisuus on muutakin kuin materiaalien kiertoa.
Vastuullisuus lähtee materiaalien toimittajista ja tuottajista. Selvittämällä, mistä materiaalit tulevat ja ovatko ne vastuullisesti tuotettuja,
selviää myös alkutuotannon vastuullisuus. Tuotteiden valmistukseen liittyvät myös mm. pakkaukset ja logistiikka. Mitä materiaaleja ja kemikaaleja käytetään, minkälaista energiaa käytetään ja voiko esim. logistiikkaa järkeistää?
Koko toiminnalle, yritykselle tai tuotteelle voidaan laskea hiili- ja vesijalanjälki. Hiilijalanjälki on ihmisen toiminnan aiheuttamat ilmastopäästöt, jotka jaetaan suoriin ja epäsuoriin päästöihin. Vesijalanjälki taas jaetaan tässä tapauksessa siniseen ja harmaaseen, joista sininen tarkoittaa pohja- tai järvivesivarantojen käyttöä ja harmaa ympäristöön palautuvan jäteveden vaikutusta.
Tuotteen suunnittelulla voi vaikuttaa paljon sen koko elinkaareen. Energiankulutusta ja jätteen määrää voi yrittää minimoida tuotannossa. Laadukas käsityö, materiaalipaksuudet, ajaton muotoilu, monikäyttöisyys, huollettavuus, purettavuus ovat huomioon otettavia asioita suunnittelussa, joka tähtää kestävyyteen. Voi myös miettiä miten ja mistä materiaaleista hahmomallit tehdään, voisiko tässäkin vaiheessa keskittyä hävikin vähentämiseen, kierrättämiseen ja energiatehokkuuteen.
Turvallisuus on olennainen osa kultasepän toimintaa. Paloturvallisuudesta tulee huolehtia ja palokuormaa voi yrittää minimoida. Huomioon otettavaa ovat paloherkkien materiaalien oikeanlainen varastointi, varastojen siisteys ja kulkureittien esteettömyys. Toimiva
palovaroitin ja alkusammutuskalusto, eli sammutuspeitto tai jauhesammutin, tulisi löytyä. Tarvittaessa kannatta käydä alkusammutuskoulutus.
Työturvallisuuteen liittyvät mm. työvaatteet ja suojavarusteet, hyvä valaistus, sähköturvallisuus ja kemikaalit. Kultasepän tärkein työkalu on kultaseppä itse. Pidä siis ensimmäiseksi huolta itsestäsi niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Käytä asianmukaisia suojavälineitä työtehtävien niin edellyttäessä. Ensiapukoulutus on hyvä käydä.
Valaistukseen kannattaa kiinnittää huomiota. Luonnonvaloa kannattaa hyödyntää ja muutoin pitää huolta, että valaistus on riittävä,
tarvittaessa säädettävä ja energiatehokas. Rikkinäiset sähkölaitteet tulee korjauttaa tai poistaa käytöstä paloturvallisuutta ajatellen ja muutoinkin puhdistaa ja huoltaa laitteet säännöllisesti. Pistorasioiden, sulakkeiden ja sähkötaulun kunto kannattaa varmistaa sekä välttää jatkojohtoviritelmiä.
Kemikaalien käytön kanssa tärkeintä ovat ilmanvaihto, säilytys ja jätteenkäsittely. Säilytä kemikaalit alkuperäispakkauksissaan valmistajan ohjeiden mukaisesti. Kotona työskentelevä joutuu ottamaan huomioon, että joillekin kemikaaleille on kotivarastoinnin enimmäismäärät. Kemikaalijätteet tulee käsitellä oikeaoppisesti ja myös oikeaoppinen poiskuljettaminen tulee suunnitella. Huomioi myös itsestään syttyvien kemikaalien hävittäminen oikeaoppisesti. Kemikaaleista löytyy käyttöturvallisuustiedotteita netistä, mistä selviää turvallinen käsittely ja varastointi. Muutkin jätteet, erityisesti ongelmajätteet, kannattaa säännöllisin välein viedä oikeaoppisesti jätteenkäsittelypisteisiin, jotta oman pajan turvallisuus säilyy.
Kestävä kehitys ja vastuullisuus pienessä pajassa ei siis ole välttämättä suuria satsauksia ja monimutkaisia pykäliä, vaan ehkä enemmänkin arjen pieniä hyviä valintoja, välittämistä sekä oman osaamisen ylläpitoa ja asioiden selvittämistä.
VASTUULLISTA LIIKETOIMINTAA JALOKIVIEN PARISSA
Namu Jewelleryn yrittäjän ja gemmologin Mari Ruohomäen liiketoiminta perustuu vastuullisuuteen, hän tuottaa vastuullisesti tuotettuja jalokiviä, pääasiassa safiireja. Miksi Ruohomäki halusi perustaa liiketoimintansa vastuullisuuteen?
”Syy löytyy markkinoista, ei ollut tarjota vastuullista vaihtoehtoa, ei ollut mahdollisuutta tietää mistä kivet tulivat. Isoin motivaatio on ollut
kuluttajat, jotka haluavat tietää mistä jalokivet tulevat. Harva haluaa tietoisesti ja tahallaan toimia vastuuttomasti. Kultasepät ovat ottaneet toimintani vastaan todella positiivisesti. Tälle on ollut tarve.”
Ruohomäki kertoo noin viiden vuoden sisään tapahtuneesta muutoksesta vastuullisuudessa kansainvälisesti.
”Kun aloitin liiketoimintani, vastuullisuus ei ollut niin paljoa esillä, mm. timanttien kaivosteollisuudesta oli paljastunut jo aiemmin niiden
toimintaan liittyviä epäkohtia. Syntyi halu löytää tuotteita, jotka ovat vastuullisia, ja joiden koko tuotantoketju on läpinäkyvä. Voin näyttää
mistä kuopasta kivi on kaivettu.”
Ruohomäellä on yksi hioja, joka hioo kaikki myyntiin tulevat kivet. Koko tuotantoketju on tiedossa ja hän kertoo avoimesti kaiken koruntekijälle, joka voi taas kertoa asiakkaalleen kiven matkan koruun.
Puhe vastuullisuudesta on lisääntynyt. Ruohomäen mukaan ala on kehittynyt valtavin harppauksin. Vastuulliset jalokivet ovat itseisarvo
nyt Pohjois-Euroopassa ja Amerikassa, mutta tietysti löytyy niitä maita, joissa asiaa ei pidetä vielä niin tärkeänä.
Mitä eroja löytyy toiminnasta eri puolilta maailmaa?
”Montanassa laki säätelee työolosuhteita, mutta huomiota kiinnitetään ympäristöön: luontohaittoja minimoidaan ja kun kaivostoiminta tulee päätökseensä, kaivos ns. suljetaan hyvin. Ympäristö ennallistetaan, kuopat täytetään ja siemeniä kylvetään maastoon. Afrikan, Intian, Kiinan ja Etelä-Amerikan riskit ovat erilaiset. Siellä täytyy kiinnittää huomiota myös työolosuhteisiin, lapsityövoiman käyttöön ja palkkaukseen.”
”Vaatii paljon taustatyötä selvittää kaivosten toimintaa. Kaivokset kuten myös hiomo auditoidaan: saako työstä riittävää palkkaa, minkälaiset työajat ovat, ettei lapsityövoimaa käytetä. Kaikki nämä seikat täytyy huomioida, kun tehdään työtä maiden kanssa, joissa on ihmisoikeusongelmia. Vastuullisuus on lähtökohta työlleni ja jalokiviala voi tuoda hyvinvointia, työtä ja toimeentuloa, köyhiin maihin.”
Miksi valikoit juuri safiirit?
”Safiiri on valikoitunut, koska värejä löytyy runsaasti ja kovuus riittää kaikkeen käyttöön. Vastuullisuus- kumppaneista tällä tuottajalla
on asiat hyvin hallussa, esim. vesijalanjälki. Vesi kiertää uudelleen käytettäväksi puhdistettuna ja vettä lisätään vain 5% kierrosta haihtuneen tilalle. Tällä kaivoksella ei tarvitse räjäytellä, eikä myrkkyjä käytetä, kun vesi irrottaa aineksen. Toimintavarmuus on hyvä ja myös sivuvirtoja, kuten kultaa, otetaan talteen.”
Ruohomäki opiskelee parhaillaan kiertotalouden tradenomitutkintoa Turun ammattikorkeakoulussa. Tutkinto sisältää opintoja mm. resurssitehokkuudesta ja materiaalien kierrosta. Ruohomäki halusi lähteä opiskelemaan kiertotaloutta kehittääkseen omaa liiketoimintaa ja lisätäkseen omaa osaamista. Opinnäytetyö liittyy kaivostoiminnan sosiaalisen vastuun kysymyksiin.
Jalometallit kiertävät hyvin käyttöön, mutta aivan sama ei välttämättä päde kiviin. Ruohomäki toivoisi kiviä hyödynnettävän enemmän
uudelleen. Ainakin arvokkaammat kivet voisi uudelleen hioa, mutta pienillä ja synteettisillä kivillä ei niin suurta jälleenkäyttöarvoa ole. Myös uudelleen hionnan kustannukset voivat muodostua joskus esteeksi.
Mitä tuleva kiertotalouden tradenomi antaisi vinkiksi pienten kultasepänpajojen omaan vastuulliseen toimintaan?
”Vinkiksi antaisin viestinnän ja asioiden selvittämisen. Viestintä tulee olla rehellistä ja avointa. Viherpesulaki uudistui ja vastuullisuusväittämiä ei saa levittää, ellei vastuullisuutta ole pystytty todentamaan. Ota selvää asioista. Kysy omilta tuottajilta, mistä materiaalit tulevat. Voit vaikuttaa omiin alihankkijoihin ja tuottajiin valitsemalla toimijoista vastuullisimman.”
LISÄTIETOJA
Artikkeli tässä laajuudessaankaan ei ole kattava esittely kestävästä kehityksestä, kiertotaloudesta ja vastuullisuudesta. Lisätietoja löytyy mm. seuraavilta tahoilta: Cibjo, Ympäristöministeriö, Suomen YK-liitto, Sitra, Water footprint, Pelastuslaitos, Suomen Punainen Risti, Fairmined, Euroopan parlamentti, Kiertokapula oy ja Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes.
Artikkelin lähteenä on käytetty Ympäristöministeriön ja Euroopan parlamentin verkkosivustoja sekä Saija Sipeläisen Kestävä kehitys pienellä pajalla -kurssitehtävää.
Teksti: Kaisu Tullinen Kuvat: kestavakehitys.fi, europarl.europa.eu ja Mari Ruohomäki