Käsi- ja taideteollisalojen koulutus on muutospaineessa. Alaa seuraavat ovat huolissaan tulevaisuudesta. Ajankohtaista keskustelua aiheuttavat koulutusleikkaukset, jotka vaikeuttavat koulujen toimintaa ja opiskelijoiden mahdollisuuksia kouluttautua valitsemallaan perinteikkäällä alalla.
JATKUVA HAKU OPISKELEMAAN
Satoja vuosia vanhaa perinnettä ja kultasepänalan traditiota varjelemaan vuonna 1938 perustettu Lahden kultaseppäkoulu tarkoittaa nykyään toisen asteen Koulutuskeskus Salpausta ja muotoilupainotuksella eriytynyttä Lahden ammattikorkeakoulun korumuotoilulinjaa. Käytännössä nämä kaksi koulua ovat 90-luvulta asti toimineet samassa rakennuksessa päällekkäisissä kerroksissa jakaen yhteiset työvälineet taontaluokassa ja metallinsulatus- ja valulaitteistot. Tämä yhteiselo jatkui kesään 2018 asti, jolloin Lahden Ammattikorkeakoulu muuttaa Lahdessa
upouusiin toimitiloihin. Salpauksen kohdalla muutto on edessä vuonna 2020 Ståhlberginkadun toimipisteeseen. Kokelaita kutsutaan keväisin pääsykokeisiin yhteishaussa. Uutena on tarjolla tammikuussa 2018 alkanut jatkuva haku, jonka perusteella koulutukseen voi hakeutua kuka tahansa alasta kiinnostunut, mihin vuodenaikaan tahansa. ”On tärkeää, että kun palo kultasepän
alan ammattiin syttyy, on mahdollista hakea koulutukseen heti kun kiinnostus on herännyt, eikä tarvitse odotella seuraavaan yhteishakuun asti”, sanoo Tarja Sipponen. Hakemuksen perusteella hakijoihin otetaan opintotoimistosta yhteyttä ja kutsutaan pääsykokeisiin, joihin voi osallistua neljänä ajankohtana vuodessa. Sen vuoksi koulutuksen aloitusajankohtakin on suhteellisen joustava. Pääsykoe koostuu haastattelusta, kädentaitotehtävistä ja visuaalista hahmottamista mittaavista tehtävistä. Huovinen sanoo leppoisasti: ”Pääsykokeeseen ei voi valmistautua muuten kuin tuomalla mukaansa kynän ja kumin. Ilmankin on tultu, mutta sitä ei käsi- ja taideteollisen alan pääsykokeissa katsota kovin suopeasti”. Vuosikursseille valitaan 22 soveltuvinta, jonka lisäksi ryhmät elävät joustavassa haussa mukaan tulleiden tahdissa. Joustavuus tuottaa luonnollisesti haasteita.
TAITOVALMENNUKSESTA OSAAJIEN JATKUMOA
Joskus resurssien tarve pakottaa keksimään uusia ratkaisuja, esimerkkinä Salpauksessa käytössä oleva taitovalmentaja -käytäntö, jonka mukaisesti opettaja opettaa oppilaat alkuun opastamalla uuteen aiheeseen, taitovalmentajan tehtävä on sitten ohjata ja valvoa opiskelijoiden opiskelua opettajia avustaen. Arviointi tehdään opettajien ja taitovalmentajan yhteistyönä. Salpauksen
taitovalmentaja Salli Saimovaara on valmistunut kultaseppäartesaaniksi vuonna 2010 ja ollut töissä Saurumilla, kunnes päätyi Koulutuskeskus Salpaukseen materiaalivarastoa hoitamaan. Hän hoitaa myös edellä mainitun taitovalmennuksen lisäksi opiskelijatoimiston asioita. Hän kokee myös tehtäväkseen helpottaa koulutukseen hakeutumista, joten koulutuksen markkinointi esim. Salpausjewellery instagram -tilin kautta on hänen kontollaan. ”Salli on myös erittäin tervetullut suorittamaan kultasepän ammattitutkintoa”, Huovinen vinkkaa.
Salpauksen hakijat ovat yleisesti ilman aiempaa kultasepänalan taustaa, mutta joukossa on myös toisen tai jopa kolmannen polven kultasepänalan kasvatteja. Jaana Rogers Kemistä on tästä hyvä esimerkki: hänen kelloseppäisänsä kannusti tytärtään hakeutumaan kouluun opiskelemaan jo 30 vuotta sitten. Kauneusala vei vuosiksi, kunnes veri veti takaisin alalle. ”Koruja on vaan niin ihana tehdä”, hän sanoo hymyillen emalin jäähtymistä katsellessaan. Jaanan tehdessä kosmetologin ja meikkaajan töitä, Jaanan tytär kouluttautui hopeasepäksi Salpauksessa ja luo omalta osaltaan alalle sukupolvien jatkumoa.
INTOHIMO KÄSILLÄ TEKEMISEEN
Hyvin usein alalle pyrkiminen on kannustuksen ja motivoinnin tulosta. Haminalainen, ensimmäistä vuotta kaiverrusta opiskeleva Joonas Pakasto kertoo, että hänen koru-, ja pienesineartesaanitutkinnon ohjaajansa Kouvolan Seudun ammattiopistossa yhdessä harjoittelupaikan opetustyöhön motivoituneen kultasepän kanssa toimivat hänen urakannustajinaan. ”Jos he eivät olisi kannustaneet minua hakemaan Salpaukseen, en ehkä koskaan olisi sitä itse uskaltanut tehdä”. Taustalla Joonaksella on jo edellä mainitut opinnot metallin työstämisestä ja kivien sekä puun käytöstä materiaalina. Monen alan opiskelijan taustalta löytyy myös yhteys Kelloseppäkoulun Pia Julliin, joka jo kymmenen vuoden ajan on kannustanut oman jalometallipajansa kautta potentiaalisiksi havaitsemiaan opiskelijoita hakeutumaan Lahteen jompaan kumpaan olemassa olevaan opinahjoon. Hänen kaltaisiaan alalla toimijoita kaivataan motivoimaan ja synnyttämään
omalla innostuksellaan ja kokeilunhalullaan paloa alalle. Kaikkia alan opiskelijoita yhdistää intohimo käsillä tekemiseen. Huovinen ja Sipponen listasivat vuosikymmenten opetustyön
varrelta menestyksekkäästi työllistyneitä kultaseppäopiskelijoita. Yhteisenä piirteenä heille, nuo opetusalan konkarit kuvasivat, on määrätietoisuus ja eteenpäin menemisen voima. Alalla menestyvän on nöyrryttävä siihen, että ammattitaito karttuu vain tekemällä. Huovinen kiteyttää osuvasti: ”Opiskelijalla itsellään on oltava ymmärrys siitä, että mitä enemmän tekee ja kokeilee, sitä enemmän oppii.”
Osaamisen jatkuva kartuttaminen on ehto menestymiselle. Menestyksen edellytyksenä vaadittu jatkuva oppiminen toteutuu käytännössä parhaiten silloin kun opiskelija suorittaa peräjälkeen molemmat tutkinnot, toisen asteen artesaanitutkinnon ja muotoilun ammattikorkeakoulututkinnon. Tai esimerkiksi jatkaa kultasepänalan artesaanin tutkintoa Salpauksessa käsinkaivertajan tutkinnolla, kuten Kittilästä kotoisin oleva Elisa Mäkitalo. Hän aloitti vuonna 2015 kultasepän artesaanitutkinnon ja sen menestyksekkäästi suoritettuaan jatkoi samassa opinahjossa kaivertajalinjalle. Jotkut ovat suorittaneet hopeaseppätutkinnon ja jatkaneet kultaseppätutkinnon suoritettuaan opiskelemaan vielä käsinkaivertajaksi Koulutuskeskus Salpauksen sisällä. Kultasepänalan artesaanin tutkinnosta seuraava taso on kultasepän ammattitutkinto, jonka suorittaminen Lahdessa on jälleen vuoden alusta mahdollista tauon jälkeen. Tutkinnon voi suorittaa joustavasti työn ohessa ja onkin suositeltavaa, että siihen hakiessaan olisi jo työkokemusta alalta. Paloa menestyä täytyy olla myös, sillä tosiasiassa oli opetus miten korkeatasoista tahansa, Huovisen sanoin, opettajan tehtävä on japanilaisen sananlaskunkin mukaan näyttää opiskelijalle polku, mutta opiskelijan itse on astuttava sille.
Työssäoppimisen merkitystä pidetään hyvin tärkeänä ponkaisuna työelämään ja harjoittelupaikassa saatu vastaanotto on tärkeää opiskelijan motivoimiseksi alalle. Työssäoppimisella on tärkeä henkinen merkitys uutta alaa opettelevalle. Opiskelijan ammatillinen itsetunto vaatii taitojen karttuessa kannustusta ja itseluottamuksen vahvistamista. Se ei aina ole sataprosenttisesti
mahdollista koulun resurssien vähyyden vuoksi, joten ammatillisen itsetunnon kasvamisessa tosielämän työkokemuksella on tärkeä lisänsä opiskelijan taitopankkiin. Marjut Viitanen Kultaseppätalo Marjut Viitasesta sanoo: ”Työssäoppimista voisi myös pitää tervetulotoivotuksena työelämään ja kultasepänalalle”. Hän on yksi niistä lukuisista työssäoppimispaikkoja tarjoavista tahoista, jotka kokevat ylpeydellä omaksi ammatilliseksi velvollisuudekseen olla osaltaan auttamassa opiskelijoita käytännön kultasepäntyöhön
perehdyttämisessä. Työssäoppiminen on myös jokaisen opiskelijan laillinen oikeus, onhan siitä säädetty laki ammatillisesta koulutuksesta.
Teksti: Elina Halla
Kuvat: Elina Halla ja Salli Saimovaara / Salpausjewellery