Lävistyksen historia

Korvakorujen laitto on meille suomalaisillekin koristautumisen tapa tavallisimmasta päästä.

Kehonmuokkausta, ihon lävistämistä ja tatuoimista esteettisistä syistä on harrastettu jo tuhansia vuosia. Mitä enemmän uusia löydöksiä muinaisista kulttuureista tehdään ja tieteellisiä todisteita niistä löytyy, sen vanhemmaksi lävistämisen perinne näyttää muuttuvan.

Tapoja muokata kehoa on lukemattomia: ihminen kiinnittää itseensä esineitä, maalaa tai tatuoi ihoaan, lävistää tai venyttää ihoaan ja asettaa esineitä sen alle. Länsimaisen lävistyskorun juuret juontavat suurimmilta osin Amerikan länsirannikolle. Toinen lävistämisen kulttuuriin merkittävästi vaikuttanut ilmiö on 1970-luvun punkliike Britanniassa.

Lävistyskorut rantautuivat länsimaihin 1600-luvulla, kun lävistetyt korvat ilmestyivät miesten muotiin. Korvarenkaat olivat yhteiskuntaluokasta riippumatta koko kansan asuste, aatelisista kadunmiehiin. Tuorein todiste lävistyksistä on vuonna 1913 Tansaniasta löytyneessä miehen luurangossa, mies eli noin 12 000 vuotta sitten. Luurankoa tutkittiin Portugalilaisessa Coimbran yliopistossa uudestaan vuonna 2020 jolloin lävistyksen jäljet havaittiin.

Lävistys on yleisnimike ihoon tehtävästä rei’ästä, johon laitetaan koru. Nykymaailmassa tavallisin lävistys on korvien lävistys. Kultasepänalalla korva- janenäkorut ovat yleisimmät lävistyskorut, joita tehdään.

Vanhin eurooppalainen todiste lävistetyistä korvista on kaikkien rakastama jäämies Ötzi.

Ötzin löysi pariskunta kiipeillessään Itävallan ja Italian rajalla vuonna 1991. Ötzi on arviolta noin 5300 vuotta vanha.

Modernissa yhteiskunnassa lävistystekniikat ovat kehittyneet huimasti. Nykyisin myös lävistetään useampia kohtia ihmisen kehossa. Lävistysliikkeitä löytyy joka maasta ja useasta kaupungista. Lävistäminen ja lävistyskorut eivät ole harvinainen ilmiö. Jos sinulla itselläsi ei ole vähintään lävistettyjä korvia, on kuitenkin hyvin todennäköistä, että tunnet ihmisiä, joilla on jonkunlainen lävistys kehossaan.

KORVALÄVISTYS

Alkuperäiskansat monella mantereella uskoivat pahojen henkien pääsevän ihmiseen korvien kautta. Metallin ja muiden materiaalien, kuten kiven, luun ja puun uskottiin pelottavan henkiä. Korvakorut katsottiin siis suojaavan kantajaansa pahuudelta ja pahoilta hengiltä, korut koristeltiin symbolein ja kirkkain värein. Korun muoto ja koko symboloi useasti myös statusta ja varallisuutta.

Korvien lävistämisen perinne eli todistettavasti vahvana myös Egyptissä, erityisesti Tutankhamonin vallan aikaan 1332-1323 eKr. Korvien lävistämisestä löytyy paljon todisteita eri kuvauksin ja kaiverruksin, esimerkiksi vanhimmalta löydetyltä egyptiläiseltä löytyi lävistetyt korvat.

Lävistämisen tarkoitus on kautta aikain ollut koristelu ja sen tarkoitus on ollut tehdä korun kantajasta kauniimpi sekä näyttää muille hänen asemansa yhteisössä.

Myös muinaisessa Roomassa korvalävistykset olivat muodissa, enimmäkseen miesten keskuudessa. Julius Caesar innosti trendiä vallassa ollessaan 49-44 eKr. Korvien lävistys ei ole koskaan ollut vain rikkaiden harrastus, moni työläinen ja merenkävijä on lävistänyt korvansa tietäen, että korvassa oleva jalometallista tehty koru korvaisi hänen hautauskulunsa, jos hän sattuisi kuolemaan.

Korvien lävistys terävällä esineellä ja korun asettaminen reikään ei ole ainoa tapa, jolla korvia on muokattu kautta aikojen. Muinaisissa afrikkalaisissa, egyptiläisissä ja aasialaisissa kulttuureissa korvalehtiä myös venytettiin. Korvalehteen tehtiin alkuun reikä, josta työnnettiin läpi yhä suurempaa korua, tikkua tai luuta, jotta venymistä tapahtui. Monessa kulttuurissa ajateltiin, että mitä venyneempi korvalehti sen kauniimpi.

Todisteita korvalehden venytyksestä löytyy esimerkiksi egyptiläisten faaraoiden kuoleman naamioista, joissa nähdään melkein poikkeuksetta isot korvalehdet. Aasialaisessa kulttuurissa korvalehden venytyksen perinteeseen viittaa Buddhapatsas. Buddhalla on niissä useasti niin pitkät korvalehdet, että ne ylettyvät miltei hänen hartioihinsa.

NENÄLÄVISTYS

Myös nenälävistykset ovat ikivanha trendi. Vanhin kirjallinen maininta nenälävistyksistä löytyy Raamatussa, Genesis kirjassa 24:22 jossa Abraham antaa Rebekahille kultaisen nenärenkaan saadakseen hänet vaimokseen.

Perinne elää vieläkin mm. berberi ja beduiinikulttuureissa, jossa aviomies antaa vaimolleen hääpäivänään kultaisen nenärenkaan. Renkaan koko kertoo perheen vauraudesta, mitä suurempi rengas, sen rikkaampi perhe. Perinteen taustalla on myös ajatus, että eron tai miehen kuoleman sattuessa vaimolle suodaan mahdollisuus alussa turvata toimeentulonsa myymällä saatu nenärengas.

Mughal dynastian hallitsijat, myöhemmin mongolit, toivat perinteen myös nykyisen Intian alueelle, jossa nenälävistys on yhä yhtä tavallinen kuin lävistetyt korvat ja iso osa kulttuuria tänäkin päivänä.

Läntisiin kulttuureihin nenälävistykset rantautuivat vasta 1960–70-luvulla, kun hipit alkoivat matkustamaan Intiaan ja toivat trendin mukanaan kotiin.

SEPTUM-LÄVISTYS

Septum-lävistys, eli nenän väliruston lävistys, on myös hyvin tavallinen perinne monessa alkuperäiskansan heimossa ympäri maailman mantereiden.

Todisteita septum-lävistyksen perinteestä löytyy esimerkiksi Indonesian Irian Jayan Asmat -heimolla. Lävistyksen tarkoitus oli tehdä soturista pahemman näköinen, jotkut lävistykset venytettiin halkaisijaltaan jopa 25 mm kokoiseksi, jotta sian jalkaluu tai tapetun vihollisen reisiluu mahtuisi läpi.

Atsteekit, mayat ja inkat lävistivät nenärustonsa kullalla ja jadella, jotka symboloivat heille veden ja auringon jumalia. Panaman Cuna intiaani heimot ylläpitävät septumlävistyksen perinnettä vielä tänä päivänä.

Intiassa, Nepalissa sekä Tiibetissä Bulak -niminen amuletti ripustetaan septumlävistyksestä. Amuletti on usein niin kookas, että sitä on nostettava, jotta kantaja voi syödä. Näissä kulttuureissa uskotaan, että nenälävistys estää tulehdusta ja Bulak toimii vain lävistyksen ornamenttina.

Australian aboriginaalit taas lävistävät nenäruston saadakseen nenän litteämmäksi ja täten kauniimmaksi.

KIELILÄVISTYS

Kielilävistys juontaa juurensa maya ja atsteekki -kulttuureihin, jossa kieli lävistettiin veriuhrauksena jumalille. Lävistysrei’än läpi vedettiin usein myös lankaa tai narua, jotta verenvuoto tehostuisi.

Kyseisten kulttuurien papit ja shamaanit saattoivat lävistää myös oman kielensä, jotta pääsisivät transsinomaiseen tilaan ja kykenisivät kommunikoimaan jumalten kanssa. Myöhemmissä kulttuureissa kieliä lävistettiin myös uskonnollisissa menoissa sivutoimenpiteenä.

Moderniin yhteiskuntaan kielilävistykset saapuivat 1980-luvulla, jolloin Los Angelesilainen lävistysliike The Gauntlet alkoi tekemään kielilävistyksiä ensimmäisenä.

The Gauntlet -liikkeen avasi Elayne Angel, häntä katsotaan modernin kielilävistyksen keksijänä. Lävistykset tehtiin shokkiarvonsa takia, muuta syytä modernissa kulttuurissa kielilävistykselle ei oikeastaan ole.

HUULILÄVISTYS

Huulilävistys on alkuperäiskansojen keskuudessa tavallisin. Afrikkalaisista heimoista vain Dogon ja Nuba heimot käyttävät renkaita lävistyskoruina, muut alkuperäisheimot käyttävät labretkoruja.

Labretkoru on tanko, jonka molemmissa päissä on pallo tai jokin molempiin päihin kiinnitetty osa, joka estää tangon liukumista pois paikoiltaan.

Dogon-heimossa huulilävistys edustaa maailman alkua. Heidän mytologiassaan jumalatar Noomi punoi lankaa hampaidensa välistä, langan tullessa ulos se muuntautui puheeksi.

Muissa heimokulttuureissa huulen lävistys on useasti häärituaali, esimerkiksi Makololo-heimon naiset lävistävät ylähuulensa ja käyttävät lautasen muotoista kiekkoa koruna. Kiekon tarkoitus on tehdä heistä kauniimpia. Kiekko asetetaan huuleen usein naisen tulevan miehen toimesta 6kk ennen naimisiin menoa, lautasen koko kuvastaa tulevan naimanlahjan suuruutta.

Pohjoisamerikkalaiset alkuperäiskansat sekä nykyisen Kanadan eri inuiittiheimot lävistivät myös huuliaan, useasti koruna toimi luu. Lävistys oli symboli statuksesta.

NAPALÄVISTYS

Ensimmäiset todisteet napalävistyksistä löytyvät muinaisesta Egyptistä. Lävistysperinteestä tiedetään se, että napalävistys oli vain kuninkaallisen perheen ja varsinkin faaraon oikeus. Ohuita kultaisia renkaita pujotettiin lävistykseen korkean statuksen symboliksi. Jos joku muu julkesi lävistää napansa, hänet tapettiin välittömästi.

Vuosituhansia myöhemmin, bikinien tullessa muotiin napalävistys oli tabu ja pysyi tabuna peräti 1990-luvun alkuun. Pian 90-luvulla julkisuuden hahmot kuten Madonna ja Naomi Campbell lävistivät napansa nähtyään lävistetyn navan muotinäytöksessä vuonna 1993, lävistyksen kantaja oli malli Christy Turlington ja hän aloitti napalävistysten modernin aallon.

LÄVISTYS JA HYGIENIA

Nykyaikainen lävistys tehdään steriileissä olosuhteissa sitä varten kehitetyillä työkaluilla. Lävistäminen tapahtuu steriileillä kertakäyttöisillä neuloilla, puhdistus ennen ja jälkeen on tärkeässä roolissa ja lävistäjä suojaa kätensä aina hanskoilla.

Ensiasennuskorut ovat korkealaatuista titaania tai jalometallia. Noin 10 vuotta sitten käytettiin vielä ensikoruna myös kirurginterästä. Titaani on kuitenkin huomattavasti turvallisempaa haavakosketuksessa kuin kirurginteräs. Korumateriaalina parantuneessa lävistyksessä toimii jalometallin tai titaanin lisäksi myös puu, luu, erinäiset muovit, silikoni ja lasi.

Verenmyrkytys ja tulehdustilat ovat saattaneet johtaa kuolemaan muinaisaikoina. Kuolema on riski, joka kuitenkin otetaan kaunistautumisen eteen, niin muinaisissa kulttuureissa kuin nykypäivänäkin.

Teksti: Annika Männikkö Kuvat: Unsplash