Rohkeasti uudelle alalle

Gemmologiaharrastus muuttui mahdollisuudeksi tehdä työtä asiantuntijana.

Gemmologit ovat puolueettomia asiantuntijoita, jotka selvittävät jalokiven aitouden ja arvon sekä parhaimmassa tapauksessa alkuperän. Gemmologian asiantuntijaa tarvitaan jalokivitiedon oikeellisuuden välittäjänä kuluttajille.
Kimmo Karvonen kouluttautui aikuisiällä uuteen ammattiin, hän valmistui juuri diplomigemmologiksi. Vuosi 2020 toi eteen monen näköisiä haasteita, valmistuminen on tuonut iloa ja onnistumisen tunteita 47-vuotiaalle Karvoselle.

KOKISTA GEMMOLOGIKSI

Karvonen on työskennellyt 26 vuotta kokkina ja keittiömestarina monessa ravintolassa ja toiminut yksityisyrittäjänä 7 vuotta. Ravitsemusalalla kauan toimineena Karvonen on kehittänyt lahjojaan ihmistuntijana, eikä haasteellisetkaan asiakkaat tuota pahaa mieltä. 2-vuotiaan tyttären isänä ja myös terveyssyistä hän koki kuitenkin halua vaihtaa alaa.

”Olin pitkään haaveillut ammatinvaihdosta, koska keittiötyö on hyvin kuluttavaa fyysisesti ja henkisesti. Ruokaravintoloissa työ on pitkälti kaksivuorotyötä. Tartuin mahdollisuuteen alkaa opiskella uutta alaa, koska kivet ja mineraalit kiinnostivat ja kukapa meistä ei haluaisi tehdä harrastuksesta työtä?”

Karvonen on lapsesta asti ollut kiinnostunut kivistä. Viisi vuotta sitten hän näki ilmoituksen gemmologian opiskelumahdollisuuksista ja ajatus uudesta ammatista heräsi. Syksyllä 2018 hän tarttui vihdoin toimeen nähtyään Suomen gemmologisen seuran sivuilla koulutusilmoituksen.

”Kysyin vaimoltani, joka oli viimeisillään raskaana, että miten olisi, voisinko ryhtyä työn ohella opiskelemaan gemmologiksi. Ilokseni vaimoni suostui! Emme kuitenkaan ihan ymmärtäneet mihin olin ryhtymässä, ehkä hyvä niin.”

OMISTAUTUMISTA AIHEESEEN VAADITAAN

”Koulutus vaatii paljon itseopiskelua, kotitehtäviä ja erittäin vaativien lopputenttien läpäisemistä. Eli jos unelmoi diplomigemmologin tutkintotodistuksesta on myös oman kiinnostuksen oltava vaativaa tasoa”, Kimmo Karvonen kertoo.

Jalokivistä kiinnostunut voi osallistua Suomen gemmologisen seuran gemmologikoulutukseen. Koulutus järjestetään joka toinen vuosi. Ensimmäisenä lukuvuonna opetellaan perusteet ja opiskelija valmistuu gemmologiksi. Toinen vuosi on erikoistumista. Silloin syvennytään tieteen alaan ja opiskeluun kuuluu teorian ja käytännön opiskelun lisäksi kokeita ja lopputentit. Koulutus on maksullista ja erikoistuessaan opiskelijan tulee hankkia tietyt tutkimusvälineet.

Diplomigemmologiksi voi opiskella tietenkin myös ulkomailla, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa GIA (Gemmological Institute of America) tai Englannissa Gem-A (The Gemmological Association of Great Britain). Gem-A on oppilaitoksista vanhin ja kouluttanut gemmologeja jo 110 vuotta. Koulutukset ovat maksullisia. GIA järjestää myös verkkokursseja.

Karvonen haluaa kehua Suomen gemmologian koulutusta ja opettajiaan.

”He ovat todella alan huippuosaajia ja erinomaisia kannustamaan ja motivoimaan opiskelijoita kohti parempia suorituksia. Haluan koko sydämestäni kiittää kaikkia koulutuksen suunnittelijoita ja opettajia diplomigemmologeiksi valmistuneiden puolesta!”

UUSI TIE EI OLE HELPPO

Uudelle alalle työllistyminen on haasteellista. Myös vallitseva maailmantilanne huolettaa. Karvonen pohtii, että ilman ryhtymistä yksityisyrittäjäksi olisi tällä hetkellä lähes mahdotonta työllistyä diplomigemmologina Suomessa. Moni valmistunut diplomigemmologi toimii jo alalla kello- ja kultasepän liikkeissä. Ammatinvaihtaja jää helposti aktiiviharrastajaksi ja vaarana on, että taidot ruostuvat ajan kuluessa.

”Toivon ettei omalle kohdalle näin pääsisi käymään sillä tutkinto oli vaativa. Itse uskon, että tämä tutkinto auttaa minua löytämään paikkani tässä gemmologian ihmeellisessä maailmassa. Toivon, että työllistyn, oli se sitten vaikka yksityisyrittämistä.”

Positiivisen asenteen omaava Karvonen ei kuitenkaan lannistu. Lyhennys Suomen diplomigemmologeille, D.G.Fin, on arvostettu tutkinto maailmalla, kuten moni muukin suomalainen tutkinto ja osaamisen taso. Se herättää tiettyä ylpeyttä myös uunituoreelle diplomigemmologille.


Teksti: Annika Männikkö Kuvat: Annika Männikkö ja Unsplash