Ru Runebergin näyttely avautui Kello- ja korumuseo Kruunussa lokakuussa 2025. Esillä on näyttävä kokoelma mielikuvitusrikkaita ja huumorilla höystettyjä uniikkiesineitä.
Ru Runeberg syntyi taiteilijaperheeseen Helsingissä vuonna 1970. Hänen isänsä oli valokuvaaja ja äitinsä keraamikko. Runebergin suku on tunnettu taiteilijasuku, joka polveutuu kansallisrunoilija Johan Ludvig ja kuvanveistäjä Walter Runebergista.
Lapsena Ru oli utelias ja kiinnostunut luonnosta – erityisesti hyönteisistä. Hän muistelee keränneensä hyönteisiä serkulleen, joka hoiti häntä isovanhempien mökillä kesäisin. Hyönteiset hän asetteli kauniisti serkkunsa sänkyyn peiton alle.
Hyönteiset ovat aina olleet hänelle erityisen merkityksellisiä ja pitkäaikainen kiinnostuksen kohde. Ru kertoi, että hänen vaarinsa ja isoisänsä kasvattivat häntä ”kovalla huumorilla”, mikä on jättänyt jälkensä hänen taiteelliseen ilmaisuunsa.
TIE HOPEASEPÄKSI
Run tie hopeasepäksi alkoi Västra Nylands Folkhögskolanissa Karjaalla vuonna 1991–1992, missä hän innostui hopean työstämisestä. Kansanopistovuoden jälkeen hän pääsi opiskelemaan Tukholmaan Konstfackiin taideteollisuuden ja muotoilun osastolle.
Ensimmäiset kolme vuotta Konstfackissa kuluivat hopeasepän tekniikoiden ja taideaineiden opiskeluun. Alkuvaiheessa hän keskittyi tekniikan oppimiseen, mutta myöhemmin erityisesti suuret esineet alkoivat kiinnostaa. Hän kertoi professorinsa ihmetelleen hänen ensimmäisen kannunsa takomista ja kysyneen, miksei hän tee kannua kahdesta painosorvatusta osasta, mihin Ru vastasi: ”Olen täällä oppimassa”.
Maisteriopintojen aikana hän oppi ammentamaan ideoita harjoitustöihinsä taiteesta. Taiteella onkin ollut suuri vaikutus hänen työskentelyynsä myös myöhemmin.
Ru Runeberg valmistui taiteen kandidaatiksi vuonna 1995 ja maisteriksi vuonna 1997. Valmistumisen jälkeen hän piti taukoa hopean
työstämisestä ja työskenteli muualla. Kesäkuussa 1997 hän oli mm. kullankaivajana Lemmenjoen Puskujoella. Väliin mahtui myös kausia skrejturskan kalastuksesta Norjassa, sekä työskentelyä Australian opaalikentillä Lightning Ridgessä. Vuonna 2001 hän ryhtyi yksityisyrittäjäksi ja vuonna 2018 hän perusti Ru Runeberg Ab Oy:n. Ru lienee viimeisiä täysipäiväisesti hopeasepän ammattia harjoittavia
henkilöitä Suomessa.
MIKÄÄN EI OLE MAHDOTONTA
Ru Runebergin uraan ovat vaikuttaneet mm. akateemikko Bertel Gardberg (1916–2007) sekä muotoilijat Oiva Toikka (1931–2019) ja Markku Salo (s. 1954). Ru pääsi keskustelemaan Bertel Gardbergin kanssa vuonna 1996 ja vietti hänen kanssaan yhden merkityksellisen päivän. Gardberg kertoi hänelle mm. materiaalifilosofiastaan: hän ei voinut käyttää koruissaan kiviä, elleivät ne olleet siirtyneet pois alkuperäiseltä paikaltaan. Siksi hän kulki usein hevospolkuja pitkin. Sieltä löytyi kiviä, joita hevoset olivat liikuttaneet.
Oiva Toikkaan Ru otti yhteyttä, kun hän kaipasi jotakin hopean rinnalle. Puhallettu lasi oli hänelle jo tuttu materiaali aiempien opiskelujen kautta. Hän alkoi käyttää lasia opinnäytetyössään, kun valumuovi ei toiminut hopean kanssa hänen toivomallaan tavalla. Toikka otti Run apulaisekseen, ja Ru oppi kaikki lasinpuhalluksen työvaiheet ja niksit, mm. kylmätyöstämään lasia eli hiomaan ja kiillottamaan lasia. Hän
on toiminut myös Markku Salon apurina.
Ru Runebergin omaksuma motto on, ettei mikään ole mahdotonta. Hän on oppinut nöyryyttä ja oikeaa asennetta opiskelemalla uutta ja
haastamalla itseään. Oiva Toikan Lintukoto-näyttelyssä kerrottiin, että myös Toikan motto oli:
”Ei ole mahdotonta tehdä mitään – kaikki on opittavissa.” Toikka sai oppinsa Kaj Frankilta, ja ”frankkilainen” perinne on välittynyt myös Ru Runebergille Toikan kautta. Ru tekee laadukasta, perinteitä kunnioittavaa hopeasepäntyötä, samalla uudistaen ammattia.
”VIIMEINEN MOHIKAANI” – UUDISTAJA JA SÄILYTTÄJÄ
Hopeaseppänä Ru tekee taide-esineiden lisäksi myös edelleen esineitä, joilla on käyttöfunktio – muuten ammatillinen identiteetti katoaisi. Hän tunnistaa työnsä perinteen – sekä lasi että hopeasepäntyö ovat hyvin vanhoja ammatteja, jotka ovat syntyneet ja kehittyneet ihmisten tarpeiden pohjalta.
Ru ei tee kompromisseja. Hän on uskollinen itselleen ja periaatteilleen – jopa jääräpäinen. Ru säilyttää hopean sielun tekemissään esineissä, vaikka taiteilijana palkkapäivä ei ole aina varma. Hänen mukaansa työstämisen osaaminen katoaa, jos materiaali unohdetaan. Hidas työskentely takaa hyvän ja kestävän lopputuloksen.
Ru haluaa kertoa teoksillaan tarinoita, jotka voivat koskettaa ihmisiä. Huumori on tärkeää. Hänestä on hienoa, jos saa ihmiset nauramaan.
Teokset voi nähdä myös kulttuurikasvatuksena – usein lapset innostuvat nähdessään niitä! Ru haluaa edistää käsityötaitoa ja kehittää alaa. Voikin sanoa, että Ru Runeberg on vienyt suomalaisen hopeasepäntaidon uuteen ulottuvuuteen – kuvanveistotaiteen puolelle.
Teksti: Essi Pullinen ja Henrik Kihlman Kuvat: Julia Weckman ja Suomen kello- ja korumuseo Kruunu