Harri Henttiselle korun kantaminen on kuin pyhä toimitus.
Suomen Kultaseppien Liitto jakaa vuosittain Vuoden korunkantajan tittelin. Se annetaan julkisuuden henkilölle, joka omalla korunkäytöllään, olemuksellaan tai pukeutumisellaan inspiroi muita rohkeasti käyttämään koruja ja tuomaan esille korujen välittämää symboliikkaa ja tarinoita: muistoja henkilöistä, elämän suurista hetkistä, voimasta, vallasta ja erilaisuudesta.
Tämän vuoden korunkantaja on värikäs persoona, kirkkoherra Harri Henttinen, joka tunnetaan paremmin nimellä Kirkko-Harri. Nimi, jota hän on kantanut mukanaan siitä asti, kun naapurin pieni poika hänet nähdessään huusi äidilleen: ”äiti, äiti, Kirkko-Harri tuli!”. Kirkko-Harrista on kirjoitettu lukuisia artikkeleita ja hänet on nähty monessa TV-ohjelmassa. Hänen värikäs ja positiivinen olemuksensa jää harvalta huomiotta. Nyt Kirkko-Harri kertoo meille suhteestaan koruihin.
Mitä vuoden korunkantajan nimitys merkitsee sinulle?
”Se on minulle äärettömän arvokas huomionosoitus. Lämmin ja nöyrin kiitokseni siitä. Tuntuu kuin se olisi jonkinlainen sinetti ja leima sille, että kuljettu tie ja suunta on ollut oikea ja julistamani yhdenvertaisen ihmisyyden viesti on kuultu. Arvostan myös sitä, että nimitys on nyt myönnetty kirkolliselle toimijalle. Perinteisessä luterilaisuudessa ei aina tosin ole osattu arvostaa ns. aistien evankeliumia toisin kuin esim. ortodoksisessa ja katolisessa perinteessä. Tämä on näin ollen myös hyvä ja kannustava viesti kirkon suuntaan. Aistillisuus on osa ihmisyyttä ja sellaisena pyhää. Kaikki aistit avaavat ovet Jumalan kauniiseen maailmaan.”
Onko sinulla joku koru, joka on erityisen merkityksellinen?
”Merkityksellisin koru on varmaankin sormus, jonka eräs ystäväni teki minulle. Hän teki sen omin käsin – alusta asti. Siinä on neliapilan muodossa neljä jalokiveä, muistaakseni siinä on ainakin rubiini, safiiri ja ametisti. Sormus on kultaa ja sen sormusosa koostuu yhteen kietoutuneista ’käärmeistä’. Siihen on kaiverrettu latinalaiset sanat Avis Dei eli Jumalan lintu. Sain sen muistoksi ystävältäni 90-luvulla ja silloin minun ’taiteilijanimeni’ oli Jumalan Outo Lintu. Minä kun en ole koskaan oikein sopinut mihinkään kaavoihin – en kirkollisiinkaan kaavoihin. Sellainen outous tarkoittaa persoonallisuutta ja siksi me kaikki toivottavasti olemme jollakin tavalla – outoja.”
Mitä korut mielestäsi viestittävät?
”Korujen viestittämä uskonnollinen (hengellinen) ja syvä esteettinen (taiteen tai luonnon inspiroima) kokemus ovat kumpikin olemukseltaan syvästi pyhiä kokemuksia ja peräisin samasta ’pyhyyden lähteestä’ eli Jumalasta. Siksi korun ’kantaminenkin’ on ikään kuin pyhä toimitus ja sanaton saarna.”
”Koru on parhaimmillaan osa kantajaansa ja hänen persoonallisuuttaan. Toki väri, muoto ja kokonaisuuden harmonia koskettavat, mutta koru viestii ennen kaikkea kantajansa kautta. Koruihin sisältyvä viesti luetaan ikään kuin rivien välistä. Koru puhuu värien kieltä. On kyse sielun väreistä, jotka viestivät sanomattomin sanoin ihmisten välisissä kohtaamisissa.”
”Lausun mielelläni lopuksi Jalokiviaforismini: Muista, että sinä olet itsesi ensimmäinen ihmissuhde eli olet se ihminen, kehen sait ensimmäisenä tutustua. Sinä itse kuljet mukanasi elämäsi ensimmäisestä hetkestä, siihen viimeiseen hengenvetoon saakka. Ja vielä sen jälkeenkin… Itseänsä kannattaa rakastaa ja arvostaa. Se ei ole itsekkyyttä, vaan kiitollisuutta Elämälle ja Jumalalle.
Olet ainutlaatuinen jalokivi Jumalan jalokivigalleriassa!”
Teksti: Henrik Kihlman
Kuvat: Henrik Kihlman ja Kaisu Tullinen