Korut liittyvät oleellisena osana menestyneen nuoren vaatesuunnittelijan pukeutumiseen ja identiteettiin.

Suomen Kultaseppien Liitto sekä Kello- ja Jalometallitukkukauppiaat ovat vuodesta 2001 lähtien vuosittain nimennyt Vuoden
Korunkantajan. Nimitys annetaan henkilölle, joka omalla esimerkillään edistää korunkäyttökulttuuria. Vuoden 2025 korunkantajaksi nimettiin tamperelainen muotisuunnittelija Lauri Järvinen.
ENEMMÄN JA ROHKEAMMIN
Lauri Järvisen matka muotisuunnittelijaksi alkoi vaatetusalan artesaanitutkinnolla Koulutuskeskus Salpauksessa. Ala tuntui miltei heti
oikealta ja innostus toteuttaa urahaaveita muotisuunnittelijana kasvoi kokemuksen myötä. Haaveena oli oma vaatebrändi, kivijalkakauppa ja kansainvälistä myyntiä. Monen vaiheen ja kovan työn kautta unelmat toteutuivat ja haave omasta brändistä toteutui. Kaikki matkalla saatu kokemus kantaa nyt eteenpäin. Tällä hetkellä Lauri työskentelee Pispala
Clothing -nimisessä yrityksessä.
”Suhteeni koruihin on hyvin läheinen”, kertoo Lauri. ”Koru on minulle jokapäiväinen asia, enkä liiku mihinkään ilman hopeasormuksiani, kaulakoruani ja korvarenkaitani. Arjessa, kun käytän koruja vaatimattomasti, minulla on ehkä kymmen sormusta. Tämä saattaa kuulostaa
runsaalta, mutta kun menen juhliin, käytän koruja paljon enemmän ja paljon rohkeammin.”

Koru on Laurille luontainen tapa tuoda esille omaa persoonallisuuttaan ja tyyliä, sekä viestittää erilaisia asioita ja tunnetiloja. Vaatteita suunnitellessa Lauri ei välttämättä vielä ajattele koruja.
”Hyvin suunniteltu vaate on kuitenkin hyvä pohja kauniille korulle.”
Laurin oma tyyli on rock- tai punk-henkinen.
”Pidän rohkeista ja näyttävistä koruista. Hopea on minun materiaalini. Se on kestävää, miellyttävä ja
turvallinen käyttää. Valkokulta toki kävisi myös värinsä puolesta, mutta siinä kullan korkea hinta muodostuu helposti haasteeksi innokkaalle korunkäyttäjälle.”
Aidot ja kestävät materiaalit ovat Laurille tärkeitä niin omassa työssä, kuin koruissakin.
”Laadukkaat materiaalit ja korkeatasoinen käsityö takaavat korkeatasoisen, korjattavan, aikaa ja kulutusta kestävän tuotteen, jota voi myös kierrättää. Myös eettisyys ja oikeudenmukaisuus ovat minulle kuten monelle muulle käsityötä tekevälle äärimmäisen tärkeitä arvoja. Luovalla alalla toimivalle on tärkeä pitää yllä niin arvoja kuin arvostusta omaa työtään kohtaan.”
Teksti: Henrik Kihlman Kuvat: Julia Weckman