Vuoden kultaseppä Petri Eklöf

Tinkimättömällä asenteella ja taituruudella varustettu kultaseppä nauttii haasteista. Kivenistutus vie parhaaseen flow-tilaan.

Yrjönkadulla Helsingissä paistaa aurinko, pienen putiikin ovesta pääsee sisään painamalla soittokelloa. Kultasepänliike Atelier Eklöf on toteuttanut korkealaatuisia koruja, esineitä sekä kaiverruksia vuodesta 2001. Yrityksen muodostavat kultasepät Annika ja Petri Eklöf.

Petri ja Annika Eklöf Atelier Eklöfin edessä Yrjönkadulla, Helsingissä.

TUNNUSTUS YLLÄTTI

Syksyllä 2019 Petri Eklöfille myönnettiin Vuoden Kultaseppä tunnustus. Ensireaktio oli shokki.

”Olen hirveän introvertti”, Petri kertoo pajan takahuoneessa työpöytänsä äärellä. ”Kun Henkka (Suomen Kultaseppien liiton toimitusjohtaja Henrik Kihlman) kertoi nimityksestä, näin itseni väen keskellä vastaanottamassa palkintotaulua ja kukkia ja ajattelin, että en halua sinne! Mutta onhan se oikeasti mukavaa, kun kehutaan. Varsinkin, kun 20 vuotta sitten mulle sanottiin jossain kultaseppien tapahtumassa ohimennen, että enhän olekaan oikea kultaseppä. No, nyt olen ainakin Vuoden kultaseppä.”

Petri kertoo taustaksi, että ei ole montaa kultasepän ammatissa toimivaa tänä päivänä, joka ei olisi käynyt alan koulua Suomessa tai ulkomailla. Useimmilla opinahjo on ollut Lahden kultaseppäkoulu ja Muotoiluinstituutti. Petrillä on täysin oma reitti. Hän ei ole koskaan opiskellut kultasepäksi alan koulussa.

”En oikeastaan koskaan ollut kiinnostunut kultasepän ammatista. Ajauduin alalle ihan sattumalta.”

Puusepän koulutuksen saanut Petri kyllä harrasti käsillä tekemistä. Hän teki mm. puukkoja, joihin tarvitsi valettuja heloja, hopeaosia yms.

”Pyörin jalometalliasioiden ympärillä. Tarvitsin apuja metallihommiin. Kerran halusin toteuttaa itselleni rannekorun. Veistin itse vahat ja tarvitsin valajaa. Sainkin kaksi osoitetta, joista toinen oli se, jonne päädyin lopulta töihin 5-6 vuodeksi.”

AJAUTUMINEN AMMATTILAISEKSI

GL Koru Kalevankadulla oli Gad Leinsonin kultasepänliike ja paja, jossa Petri kävi pyytämässä apuja ja näyttämässä vahasta veistämiään aihioita valuja varten. Jossain vaiheessa Gad kyseli nuorelta Petriltä, mitä hän oikeastaan tekee päivisin, kun taidokkaita aihioita tuli koko ajan lisää. Lopulta Gad kysyi oikeisiin palkkatöihin pajallensa. Toukokuussa 2020 siitä tuli 25 vuotta.
Vuonna 2001 Annika Eklöf osti kaivertajan pajan eläkkeelle siirtyneeltä kaivertajamestari Jorma Hietaselta. Silloin Annika ja Petri jo tunsivat toisensa. Annikalta alettiin kysyä kaiverrusten lisäksi kultasepänpalveluja, joita Petri pystyi tarjoamaan. Syntyi päätös siirtyä tekemään kultasepän töitä Annikan kanssa.

VAIKEIMMAN KAUTTA

Tyypillisimmät asiakkaat tilaavat kihla- ja vihkisormuksia. Kanta-asiakkaita on mukavasti. Atelier Eklöfiltä haetaan laadukkaasti toteutettuja käsintehtyjä koruja. Uniikin vihkisormuksen valmistamiseen Petrillä menee n. 2-3 viikkoa. Verrattain nopeaan aikatauluun päästään, kun toteuttaa jokaisen työvaiheen alusta alkaen itse, laadusta milliäkään tinkimättä.

”Olen täysin tinkimätön laadun suhteen. Se on myös kompastuskiveni. Laitan riman todella korkealle, ja jos en saa itse määrittelemääni täydellisyyttä aikaiseksi, saatan olla tyytymätön lopputulokseen. Koru näyttää erittäin hyvälle, ja asiakas on todella tyytyväinen lopputulokseen, mutta itse tiedän jos joku asia on jäänyt harmittamaan. Teen myös asiat yleensä vaikeimman kautta. Jos toteutustapoja on useita, valitsen vaikeimman. Haluan näyttää, että olen todella osannut ja asiakas näkee, että olen nähnyt vaivaa. Minulle ammattiylpeys on tärkeää. Teen viimeistelyjä myös sellaisille alueille, jotka eivät tule näkymään korussa. Esimerkiksi eräässä korussa kiillotin kiven alle jäävän pinnan täydelliseksi. Koen sen tärkeänä yksityiskohtana, vaikka se ei näy mihinkään.”

HYPNOOTTISTA TYÖTÄ

Petri pitää erityisen paljon kivenistuttamisesta. Se harvemmin on kultaseppien intohimo. Mutta Petrille se on hypnoottista ja vie hyvään flow tilaan.

”Usein muut kultasepät tuovat minulle kivenistutustyöt, koska eivät halua itse tehdä sitä tai ottaa riskiä, että arvokas kivi menee rikki. Minä kyllä tykkään siitä työstä,” Petri sanoo ja jatkaa pilke silmäkulmassa: ”Mulla on tarkkaavaisuus- ja keskittymishäiriö, kun katson mikroskoopin läpi ja näen sen pienen alueen, jolla operoin, niin se on rauhoittavaa. Se vie kokonaan toiseen maailmaan. Työt, joissa on mahdollisimman paljon pieniä irrallisia osia, joita juotetaan kiinni ja viimeistellään täydellisiksi; se on parasta.”

HIOUTUNEET TYÖTAVAT

Toisaalta jotkut asiat aiheuttavat henkistä haastetta.

”Epäsymmetrian tekeminen on hirveää. Olen joskus rääkännyt itseäni tekemällä tarkoituksella epäsymmetristä. Se on mulle ihan kauheaa.”

Annika komppaa vieressä. Toinen asia, joka Petrille on tyypillistä, on omien hioutuneiden työtapojen erinomaisuus.

”Sillä on aina oma tapa tehdä asioita, siinä ei auta kertoa, että koulussa on opittu näin, kun Petri on löytänyt työskentelynsä kautta paljon paremman tavan. Se on joskus vähän ärsyttävää, kun luulee itse osaavansa jotain, mitä on joskus aikoinaan koulussa opittu, mutta joudun aina myöntämään, että Petrillä on parhaat työtavat. Hän todella tietää mitä tekee.”

Pienyrittäjällä on käsintehtyjen korujen valmistuksessa hyvä tahti. Petri tekee montaa korua samaan aikaan työvaiheittain ja valmiita töitä syntyy sykäyksittäin, joskus paljon kerralla. Mutta miten kultaseppä lomailee: Vastaus on, että ei mitenkään. Kesällä pidetään hajanaisia vapaapäiviä, syksyllä varataan 10 päivää metsästykseen.

”Metsästys, luonnossa liikkuminen, sienien keräily, se on lomailua.”

Petri Eklöf tunnetaan teknisesti äärimmäisen taitavana seppänä. Nuorempana hän sai vielä usein kuulla, että eikö kannattaisi mennä suorittamaan kultasepän tutkinto, että olisi koulutus osaamisen taustalla.

”Viime vuosina on ollut aika hiljaista sen suhteen.”

Kultasepäksi ajautunut oman tiensä kulkija on tyytyväinen ja antaa asioiden kulkea omalla painollaan.

”Mulla ei ole suunnitelmia tulevaisuudelle. Kultasepän uran suhteen ei ole tavoitteita, ei ole koskaan ollut. Olen vain istunut kyydissä. Ratkon ongelmia, kun niitä tulee vastaan.”

Teksti ja kuvat: Julia Weckman. Juttu on julkaistu toukokuun 2020 Kello & Kulta -lehdessä.