Suomalainen kelloseppä Virpi Åman työskentelee Sveitsissä.
Kelloseppä Virpi Åman on työskennellyt Sveitsissä jo parinkymmenen vuoden ajan. Viimeiset kymmenen vuotta on kulunut huippuluokan kellonvalmistajalla Audemars Piguet:lla. Tässä haastattelussa tutustumme Virpin taustoihin ja uraan.
Virpin mukaan ajatus hakea aikoinaan Kelloseppäkouluun oli impulsiivinen ja hän huomasi koulun olemassaolon sattumalta. Kuitenkin jo pääsykokeissa Virpille tuli vahvasti olo, että ”nyt löytyi minun paikkani”.
KAIPUU ULKOMAILLE
Kelloseppäkoulun jälkeen opiskelut jatkuivat WOSTEPissa Sveitsissä.
”Jos Kelloseppäkoulussa tehtiin paljon vanhojen kellojen restaurointia, WOSTEP avasi ovet modernimpaan kelloteollisuuteen”, Virpi kertoo.
”Opiskelutahti oli tiukka, päivät olivat yli kahdeksantuntisia ja viikonloppuisinkin tehtiin harjoitustöitä itsenäisesti.”
WOSTEPista jäi läheisiä ystäviä, joihin Virpi törmää edelleen jatkuvasti kellojen maailmassa.
”Siellä luotiin kontakteja, jotka kantavat työelämässä tänäkin päivänä.”
Ulkomaille lähtö kiinnosti Virpiä jo ennen Kelloseppäkouluakin, mutta koulun aikana alkoi Sveitsi kiinnostaa yhä enemmän. Virpillä on nykyään kaksoiskansalaisuus.
WOSTEPin jälkeen Virpi teki perushuoltoja, mutta hyvin pian tie vei Manufacture Claret’lle.
”Siellä vierähti seuraavat 12 vuotta. Muistan vieläkin sen tunteen ihan alkuaikana, kun oppi joka päivä valtavat määrät uutta ja ajatteli, että joku oikeasti maksaa mulle siitä, että teen tätä!”, Virpi muistelee. ”Aloitin perus-tourbilloneista, tuotannossa. Parin vuoden jälkeen pääsin tekemään repeterejä. 7–8 viimeistä vuotta olin huoltopäällikkönä ja juuri huolto on se mun juttu kellojen kanssa: ongelmanratkaisua ja jokainen työ on erilainen!”
TIE KOULUTTAJAKSI
Vuonna 2015 Audemars Piguet’n palkkaama head hunter soitti Virpille. Puhelu vei Virpin Vallée de Joux’iin kouluttajaksi. Alkuvuodesta 2026 tuli 10 vuotta työskentelyä AP:lla täyteen ja Virpin mukaan aika on mennyt valtavan nopeasti.
”Koulutan huollon kelloseppiä meidän tuotteiden korjaamiseen. Näiden vuosien aikana tehtävät ovat vaihdelleet, mutta juuri nyt vastaan meidän valtuutetuista huolloista maailmanlaajuisesti. Auditoin ja koulutan. Työ on vaihtelevaa ja matkustan paljon. Tapaan uusia ihmisiä koko ajan ja parasta onkin juuri nämä kontaktit. Pääsen osalliseksi, kun uudet kellosepät oppivat uutta ja etenevät urallaan.”
MUUTOKSET NÄKYVÄT
Virpin mukaan ala on muuttunut valtavasti. Moni aiemmin täysin käsin tehty on nykyään tehty ainakin osittain koneilla.
”Paljon on teollistunut ja moni firma on lähtenyt osien vaihtoon korjauksessa. Myös koulutus on muuttunut, koulut ei enää opeta ja vaadi samaa kuin ennen, koska monet valmistajat eivät koe tarvitsevansa perinteisiä kelloseppiä enää. Sanoisin, että onneksi teen töitä valmistajalle, joka vielä vaalii ja kunnioittaa perinteisiä kellosepäntaitoja!”
Kysyttäessä mieleenpainuvinta tapahtumaa urallaan, Virpi vastaa, että uuden oppiminen on aina ollut se paras asia. ”Ja se jatkuu edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeen.”
TULEVAISUUS
Kysyn Virpiltä, missä hän näkee itsensä kymmenen vuoden päästä. ”Olen ollut AP:lla nyt 10 vuotta. Tämä kellonvalmistaja on kasvanut
valtavasti tänä aikana. Mahdollisuuksia on paljon ja uskonkin, että olen täällä vielä 10 vuodenkin päästä. Missä tehtävissä, aika näyttää! Työn ohella teen tällä hetkellä koulutusopintoja eli eiköhän se tulevaisuus tähän koulutuspuoleen liity.”
Ja mitä neuvoja Virpi antaisi uusille valmistuville kellosepille?
”Luottakaa itseenne ja kurkotelkaa niitä unelmia! Vaikka ala muuttuu, edelleen maailmassa on paikkansa perinteisille kellosepäntaidoille. Ja vaikka paikkoja olisikin vähemmän tarjolla niihin unelmatöihin, joku sen paikan aina saa kuitenkin, sehän voi ihan hyvin olla sinä!”
Virpi myös neuvoo, että omat vahvuudet kannattaa löytää ja niitä myös kehittää, sillä niillä erottuu joukosta.
”Ja jos Sveitsiin mielii, ranskan opiskelu kannattaa aloittaa ajoissa, ala on edelleen vahvasti ranskankielinen.”
Virpi muistelee lämmöllä vuosiaan Kelloseppäkoulussa.
”Aika Kelloseppäkoulussa oli jotain ihan huikean ihanaa. En muista siellä olleen yhtään aihetta tai työtä, johon en olisi halunnut uppoutua
täysin. Sama on jatkunut työelämässä. Edelleen tuntuu, että paljon on vielä kokematta! Aika hienoa, että löysin aikaisessa vaiheessa kuitenkin oman alani ja olen päässyt tekemään ja kehittymään alan sisällä paljon.”
Teksti: Rami Laitinen Kuva: Virpi Åman