Suomen kello- ja korumuseo Kruunussa avautui huhtikuussa 2026 näyttely Kätketty kädenjälki koostuen museon omista kokoelmista. Näyttely jatkuu pitkälle ensi vuoden puolelle.
Suomen kello- ja korumuseo Kruunun kokoelmat ovat saaneet alkunsa Kelloseppäkoulun opetuskokoelmasta.
”Kelloseppäkoulun johtokunta päätti kokouksessaan 15.4.1944 puheenjohtajansa, kauppaneuvos Oskari Rajasen ehdotuksesta perustaa koulun yhteyteen kelloteknillisen museon.”
Kelloseppiä kannustettiin heti alusta lähtien lahjoituksiin, jotka loisivat perustaa kokoelmalle. Lahjoituksina tuli pääasiassa aluksi taskukelloja, riipuskelloja, pöytäkelloja ja kelloseppien työkaluja. Esineistön keräämisen ja luetteloinnin aloitti Kelloseppäkoulun vararehtori Leo Koivisto. Koska lahjoitettuja kelloja ja muuta aineistoa oli vastaanottamassa kelloseppäkoulun opettajat, eli kellosepät, sai kokoelma alusta asti selkeän leiman. Kellosepillä oli visio siitä millainen esineistö palvelisi parhaiten tarkoitustaan.
LAAJA AINEISTO
Kello- ja korumuseohankkeen käynnistyttyä vuonna 2015, ovat kokoelmat karttuneet myös kultasepänalan esineistöllä. Museon kokoelmat ovat kasvaneet käsittämään esineiden lisäksi laajan kirjaston ja arkiston. Arkistokokoelmaan sisältyy Museon oman tallennetun historian lisäksi kello- ja kultasepänalan oppilaitosten opetusaineistoa, teknisiä piirustuksia ja harjoitustöitä, alan liikkeiden markkinointi- ja mainosmateriaalia, työ- ja pöytäkirjoja sekä Kelloseppäliiton ja Kultaseppien liiton asiakirjoja.
MONIPUOLINEN KOKOELMA
Museolla on myös valokuvakokoelma, joka sisältää tuhansia objekteja sekä AV-kokoelma analogisia ja digitaalisia tallenteita.
Käyttökokoelmaa hyödynnetään rekvisiittana sekä pedagogisessa toiminnassa.
Ennen varsinaisten optikkoliikkeiden saapumista Suomeen, harjoittivat kellosepät silmälasien myyntiä ja huoltoa. Tämän seurauksena Museo Kruunun kokoelmissa on optikon työvälineitä ja markkinointimateriaalia.
LAHJOITUSTEN VARASSA
Museo Kruunun kokoelmat karttuvat pääasiassa lahjoituksilla. Museo saa lahjoituksia esimerkiksi alan yrityksiltä, yhteisöiltä, yksityishenkilöiltä ja kuolinpesiltä. Museo tallentaa myös aineetonta perimätietoa ja tarinoita ihmisten ja esineiden takana. Kultasepän työ liitettiin vuonna 2023 Elävän perinnön kansalliseen luetteloon.
KOKOELMAPOLITIIKKA LINJAA TOIMINTAA
Museo tallettaa aineistoa, joka merkittävästi kartuttaa kokoelmia kokoelmapolitiikan mukaisesti. Kokoelmapolitiikka antaa raamit, jonka
mukaan esimerkiksi lahjoituksia otetaan vastaan. Omien kokoelmien tunteminen on merkityksellisen kartunnan perusta.
Luetteloitavan objektin tarina pyritään saamaan talteen. Kenellä se on ollut ja missä sitä on käytetty? Miksi se on aikanaan hankittu ja
miten se on päätynyt aikaisemmalle omistajalle?
Objektin tallennettu käyttöhistoria antaa sille merkityksiä. Se avaa tutkijoille ja museokävijöille ikkunan aikakauden tapoihin ja ilmiöihin ja auttaa samaistumaan ihmisiin objektin ympärillä. Monet Museolle lahjoituksena tulleet objektit ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle.
TONY GRANHOLM – UNELMANI KORUMUSEOSTA
Museo Kruunussa on avautunut myös toinen museon omista kokoelmista rakentunut näyttely. Tony Granholm – Unelmani korumuseosta esittelee kultaseppä ja muotoilija Tony Granholmin (1966–2018) vuonna 2018 tehtyä elämäntyölahjoitusta Suomen Kellomuseolle. Näyttelyssä on esillä Granholmin Kalevala Korulle, Timanttisille ja Aikakorulle suunnittelemien korujen lisäksi opiskeluaikaisia töitä sekä luonnoksia ja piirustuksia. Granholmin omien sanojen mukaan hän halusi osoittaa lahjoituksellaan muille kultasepänalan toimijoille, että alan kulttuuriperintöä tulee säilyttää ja esitellä tuleville sukupolville. Taiteilijan suurena unelmana oli suomalainen korumuseo. Tämä unelma täyttyi, kun Suomen kello- ja korumuseo Kruunu perustettiin vuonna 2021.
Tony Granholm – Unelmani korumuseosta avoinna 6.9.2026 asti.
Teksti ja kuva: Rami Laitinen